Iso mies nimeltä Shaquille O'Neal

Muutama vuosi sitten luin kirjan nimeltä Shaq talks back, joka on yhdysvaltalaisen koripalloilijan Shaquille O'Nealin kirjoittama omaelämänkerta. Se on luku-urani kannalta historiallinen kirja, sillä se on ensimmäinen englanninkielinen kirja, jonka olen lukenut. Se julkaistiin alkuperäisesti vuonna 2001, mutta vuonna 2002 siitä tuli vielä uusi painos, johon oli lisätty uusi kappale vuoden 2000-2001 NBA kaudesta, joka päättyi Shaqin ja hänen joukkueensa mestaruusjuhliin.

 Kyseistä kirjaa en olisi todennäköisesti koskaan lukenut, ellen olisi saanut sitä isoveljeltäni lahjaksi, vieläpä ilman mitään syytä. Eräänä päivänä veljeni vaan päätti yllättää minut ja antoi minulle tämän kirjan. Ryhdyin välittömästi lukemaan sitä, sillä eihän sitä joka päivä saa veljeltä lahjaa. Olen veljelleni kiitollinen, sillä luettuani Shaq talks backin rupesin lukemaan myös muuta englanninkielistä kirjallisuutta.

Shaquille O'Neal on syntynyt vuonna 1972 New Jerseyssä Yhdysvalloissa, ja hän on yksi kaikkien aikojen parhaista senttereistä NBA:n historiassa. Hänen uransa NBA:ssa alkoi jo vuonna 1992 ja se jatkuu edelleen. Uransa aikana hän on ehtinyt toimia myös räppärinä ja näyttelijänä, joten kirjailijana häntä ei varsinaisesti voi pitää.

Kirjan ensimmäisessä kappaleessa Shaq purkaa tuntemuksiaan ja kertoo miltä tuntui olla supertähti, josta ihmiset ja erityisesti media antoi leiman urheilijasta, joka ei koskaan opi voittamaan. Heti kirjan alkuun ymmärsin, kuinka suuri vaikutus medialla voi olla ihmisen elämässä ja kuinka piinaavan se voi elämästä tehdä ja kuinka musertavat paineet ammattiurheilijalle sysätään. Onhan se totta, että Shaqin kaltaiset pelaajat saavat aivan järkyttävän suuria rahasummia työstä, jossa he heittävät palloa, mutta kyllä minä opin myös ymmärtämään ettei heidänkään elämäsä ihan aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Kirjassa Shaq kertoo hänen lapsuudestaan New Jerseyssä. Hän antaa katsauksen sukuunsa ja kertoo hänelle erityisen tärkeistä perheenjäsenistä eli äidistään ja isoäidistään, jotka ovat vaikuttaneet eniten hänen elämäänsä ja siihen millainen ihminen hänestä on tullut. Hän kuvailee minkälainen lapsi hän oli ja minkälaisia asioita tykkäsi tehdä. Jo kymmenen vuotiaana Shaq oli massiivisen kokoinen ikäisekseen ja aiheutti hämmenystä ihmisissä, jotka väittivät hänen valehtelevan ikäänsä ja vaativat nähdä henkilöllisyystodistuksen. Juuri tämä kirjan alkupuoli, jossa hän kertoi elämänsä varhaisista ajoista on lukijalle kenties kaikkein antoisin osuus, sillä se tuo esille asioita, joita tiedotusvälineet eivät ole toitottaneet hänen ammattilaisuransa aikana.

Tämän yleiselämällisen osuuden jälkeen Shaq siirtyy lähes yksinomaan puhumaan hänen koripallourastaan lukiossa, yliopistossa ja NBA:ssa, jolloin hän viimeistään joutui median erittäin suuren suurennuslasin alle. Voisi luulla, että tämä osuus hänen elämässään olisi tylsää luettavaa, sillä siinä hän kertoo asioista, joita media on jo valmiiksi saattanut kertonut, mutta sitä se ei kuitenkaan ollut. Hän kertoi suhteistaan muihin ihmisiin, niin omiin joukkuekavereihinsa, vastustajiinsa kuin valmentajiinsakin, mikä oli erityisen kiinnostavaa sillä ne ei olleet mitään lässylässyn selittelyjä vaan aidosti kiinnostavia. Hän ei säästellyt sanojaan kertoessaan mitä mieltä hän joistain ihmisistä on, mutta teki sen kuitenkin hyvän maun rajoissa, eikä ottanut tehtäväkseen mustamaalata ketään. Shaq ei ollut alentunut kirjoittamaan mitenkään vääristellen tai kaunistellen vaan hän kertoi asiat puhtaasti niinkuin oli ne kokenut ja sai kerrottua tarinaansa uskottavasti ja myös humoristisesti.

Rehellisesti sanoen en odottanut kirjalta paljoakaan, mutta se ylitti kirkkaasti odotukseni ja oli varsin mieluisaa lukemista. Erityisesti se, että tekstistä todella näki, että se oli Shaqin, eikä hänen assistenttinsa kirjoittamaa oli hieno juttu. Shaqin käyttämä kieli, sen omine slangi-sanoineen oli todella hauskaa luettavaa ja kirjaan oli erikseen laitettu sanakirja Shaqin käyttämistä sanoista, lukijoille jotka eivät niitä ymmärtäneet. Se oli kokonaisuutena hyvä kirja, ja oli myös sopivan helppolukuista, ettei tarvinnut olla mikään englanninkielen maisteri, jotta sitä pystyi lukemaan. Kirja osoittaa, että kyllä näköjään Shaqin kaltaiset ammattiurheilijatkin pystyvä kirjoittamaan varsin viihdyttäviä ja hyviä kirjoja.